tiistai 28. elokuuta 2012

Pari vinkkiä

Ajattelin jakaa muutamia hyväksi todettuja kikkoja, jotka auttavat suojaamaan kalustoa tai sitten palauttamaan kadonnutta varustusta. Nämä ovatkin (toivottavasti) monelle jo ihan päivän selviä juttuja, mutta usein ne saattavat unohtua.

TURVALLISUUS

Sarjanumerolista

Heti näin aluksi, jokainen valokuvaaja menköön ja kirjatkoon kaikista varusteistaan sarjanumerot ylös. Mikään muu asia laitteessa ei ole niin konkreettinen todiste omistuksesta kuin sarjanumero. "Mun kamerassa oli just samanlainen naarmu tuossa alakulmassa" on vähän horjuva todistus. Toki kuka tahansa ihminen joka tietää jonkin tuotteen sarjanumeron voi väittää sitä omakseen, mutta sarjanumeron lisäksi omistajalla on hyvä olla kuitit (ja niistä kopiot) tallessa. Näin pystytään jo melko luotettavasti todistamaan omistajuus.

(kuva: cpn.canon-europe.com)

Muistikortit

Vaikkei muistikortit olekaan (yleensä) hinnalla pilattuja (pois lukien supernopeat kymmenien tai yli sadan gigan kortit), niin ne voivat sisältää kuitenkin mittaamattoman arvokasta kuvamateriaalia.
Perinteisesti on kortin kylkeen rustattu jotkut kirjaimet kertomaan omistajasta, mutta esim. sd-korttiinkaan ei kovin kummoista tekstiä mahdu. CF-kortin kylkeen mahtuu kuitenkin vaikka puhelinnumero. Analogisten merkintätapojen lisäksi kannattaa ehdottomasti suosio sähköistä merkintätapaa. Eli tekaise vaikka wordpadilla/wordilla tai muulla tekstinkäsittelyohjelmalla tiedosto josta löytyy yhteystietosi, jonka sitten kopioit kortille. Voit kirjoittaa pilkun tarkat ohjeen mihin kortti pitää palauttaa ja keneen ottaa yhteyttä, jos kortin sattuu joku ulkopuolinen löytämään.

Kannattaa myös suosia useamman muistikortin käyttöä keikalla. Eipähän katoa kaikki kuvat, jos se yksi ja ainoa kortti hajoaa/katoaa.

(Kuva: whatdigitalcamera.com)

Rungot

Rungon valmistenumerot kannattaa tietysti olla kirjoitettuna talteen, jotta voit katoamis-/löytymistilanteessa tunnistaa sen omaksesi. Entäs jos ajatellaan asiaa toisinpäin? Löydät metsän mättäältä sinne pudonneen järjestelmäkameran, mutta mikään ulkopuolinen asia kamerassa ei kerro sinulle kenen työkalu se on. Sisällä ei ole edes muistikorttia, joka voisi kertoa omistajastaan enemmän. Digitaalisessa maailmassa ratkaisu voi löytyä taas kerran kameran uumenista.

Kameroissa, joista löytyy sisäistä muistia, voi käyttää aiemmin kerrottua tekstitiedostokikkaa. Suurimmassa osassa käytössä olevista kameroista ei kuitenkaan sisäistä muistia ole, joten on turvauduttava toiseen keinoon. Monissa järkkäreissä on mahdollista lisätä kameran muistiin signeeraus/leima, joka siirtyy samanlaisena jokaisen kyseisellä rungolla otetun kuvatiedoston exif-tietoihin. Signeeraukseen kannattaa laittaa muutakin kuin oma nimi. Jokin konkreettinen tieto kuten sähköpostiosoite tai puhelinnumero, jolla löytäjä saa yhteyden kameran omistajaan. Edellä mainitussa tapauksessa löytäjän tarvitsee siis lisätä kameraan mikä tahansa käypäinen muistikortti, ottaa kuva ja tsekata sen exif-tiedot.

(Itsekin olisi aiheellista lisätä tuon pelkän nimen perään sähköpostiosoite...)


Muut varusteet

Yleensä kaikissa tuotteissa on jonkinlainen sarjanumero, mutta varsinkin Kiinan poikain kasaamissa tuotteissa niitäkään ei aina ole. Myöskään ei-elektronisissa varusteissa, kuten jalustoissa ei ole yleensä sarjanumeroita. Siispä sellainen kannattaa tehdä/teetättää siihen.

Hieman näkyvämpi merkkaustapa on tarrat. Itsellä jalustat yms. on merkitty firman tarroilla. Tilaisuuksissa joissa pyörii usempi kuvaaja on aina riski, että joku ottaa vahingossa mukaansa samanlaisen varusteen kuin itsellään luullen sitä omakseen. Selkeästä tarrasta huomaa kuitenkin jo selkeästi kenen laukku, jalusta, softboxi, vv-suoja tms. se on. Merkinnät siis kuntoon.

MATKUSTUS

Säilytä kamera ja runko erillään

Tottakai hyvä ja suojaava kameralaukku on matkustettaessa kaiken a ja o, mutta matkan varrella voi laukku saada kylkeensä osumaa aikalailla. Yksi heikoimmistä lenkeistä tuossa rytäkässä on linssin kiinnityskohta kameran runkoon. Pitämällä linssin ja rungon erillään eliminoit ainakin yhden riskitekijän.

Lisäksi linsseissä on hyvä pitää aina jotain suodinta kiinni. Rytäkässä voi etulinssin suoja irroita ja silloin on hyvä olla vielä suodin backuppina suojaamassa varsinaista linssipintaa. Halpa tapa säästää iso raha.

(kuva: 123rf.com)



Ei kommentteja: