sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kiire

Kiire. Sitä on ollut alkutalvi kyllä niin täynnä, että on saanut etsiä kalenterista tyhjää tilaa. Päätoimen projektissa elettiin loppuvaiheita ja aikataulut alkoi käydä jo tuskallisen kireiksi. Oman firman puolella hommaa myöskin riitti paljon, joskin ei niin kiireellistä. Toki niitäkin hommia täytyi saada eteenpäin, joten pari kuukautta mentiin päivät lähes tulkoon minuuttiaikataululla. Tämän vuoksi bloggailukin on jäänyt vähemmälle, mutta nyt alkaa taas tekstiä virrata tännekin. Kiireestä kertoo myös se, että ehdin pitää kesälomani vasta nyt kun lumet oli jo maassa :D

Lisää kuvateksti

Siitä olen kuitenkin pyrkinyt pitämään kiinni, ettei työnteko saa tehdä hallaa perhe-elämälle. Päätoimessa käydään normaaliin työaikaan ja omat hommat hoidetaan silloin kun poika (ja rouva) nukkuu. Yhteistä aikaa ei ole liikaa koskaan, joten siksi sitä pitää osata arvostaa ja kunnioittaa. Perheen ja ystävien parissa saa aina ladattua akkuja, joten on hyvä osata heittäytyä vapaallekin. Toki ainahan niitä päiviä tulee töissä, että joutuu venymään tavallista enemmän, mutta se ei saa jäädä tavaksi.

Vaikka pidänkin spontaaneista tilanteista ja rennosta meiningistä, niin tehokkuuden (ja palautumisen) nimissä on osattava aikatauluttaa myös ajankäyttöään. Monesti kuulee sanottavan, että miten ahdistavaa on elää aikataulujen mukaan. Onhan se tietysti niinkin, mutta itseäni alkaa ahdistamaan paljon enemmän se, että tekemättömiä asioita alkaa kasaantumaan päälle. Lisäksi ne ihmiset kellä on jo jälkikasvua tietävät varsin hyvin, että päivien rytmitys helpottaa jokaisen perheenjäsenen arkea. Tärkeä juttu on kuitenkin se, että muistaa kiireen olevan vain väliaikaista. Ei mikään kiirettä aiheuttava homma jatku loputtomiin. Vähän kun tsemppaa, niin sit ehtii levätä. Ja jos tuntuu ettei jaksa, niin täytyy osata pyytää jeesiä.

Nyt kun kiire on taas hellittänyt ja hommia on saanut valmiiksi, niin on aikaa keskittyä kaikkeen muuhun mukavaan. Vaikkei mikään työni olekaan fyysistä, niin jatkuva aivotyöskentely on pitkän päälle aika uuvuttavaa. Nyt kun nuppikin on päässyt huilimaan, niin yleinen vireystaso on noussut huimasti! Lisää hyvää oloa ajattelin hakea urheiluhierojalta, jonka palvelut ovat kaltaiselleni "kokovartalojumille" kultaakin arvokkaampia. Lisäksi sitä saattaisi (ehkä) ehtiä käydä taas urheilemassakin. Monet rinteet ovat avanneet jo ovensa, Jynkän vuoren ladut on käyty ajamassa kondikseen, käyttämättömiä vapaalippuja on salille kasapäin, joten virikkeitä on tarjolla! Lisäksi sain ystäväni yritykseltä (Onnisport) kassillisen Squeezyn lisäravinteita sekä pari Spibeltiä, joita pitää päästä testaamaan.

Urheiluharrastusten lisäksi sain myös kasattua pitkään kunnostuksen alla olleen kitarani, jolla otettiinkin Tuukan kanssa jo ensimmäiset soittotunnit. Sen verran oli pienellä miehelläkin intoa kitaralla soittamiseen, että liekkö siinä on meillä rocktähden alku? ;)

Ei kommentteja: