torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (24. luukku)


Suuret kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille uusille sekä vanhoille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille! Vuosi toi tullessaan paljon hienoja kuvaushetkiä sekä uusia tuttavuuksia :) Toivon näkeväni mahdollisimman monet Teistä myös ensi vuonna!

Rauhallista Joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2016!

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (22. luukku)


Lahjavinkki:

Nyt alkaa olla jo viimeisiä hetkiä tehdä ne kuuluisat "viime hetken lahjaostokset". Jotenkin naiset osaavat kyllä ostaa aina miehilleen lahjat, mutta itse olen useana Jouluna ollut usemman eksyneen kanssatoverin kanssa kaupoilla etsimässä lahjaa paremmalle puoliskolle :) Tässä pari vinkkiä Kuopiossa asustelevilla lahjan etsijöille:

- Lahjakortti kauneushoitolaan: www.beautyzone.fi
- Lahjakortti hierontaan: www.hierontaklassimo.fi, www.markotaavitsainen.com
- Lahjakortti parturi-kampaajalle: www.pb-style.fi
- Lahjakortti valokuvaukseen: www.ollijantti.fi
- Valmennus-, hyvinvointi ja Personal Training-palvelut: www.murtokohta.fi

tiistai 15. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (15. luukku)


15. luukun takaa kurkistaa veikeästi hymyilevä "Taavetti-tonttu", joka on käsistään taitavan äitini tekemä. Kyseinen tonttu on lähes tulkoon yhtä isokokoinen kuin keskiverto kaksivuotias :) Hyvä vaihtoehto siis painikaveriksi sisaren sijaan. Onpa Taavetti saanut osansa ranskispoikammekin hampaista. Pienten sattumusten jälkeen Taavetti on jälleen kerran kursittu kasaan joulun viettoa varten.

Käsitöistä puheen ollen haluaisinkin kannustaa jokaista tukemaan tänä jouluna jotain paikallista pienyrittäjää ostamalla vaikkapa yhden lahjan heiltä. Kotimaiset pienyrittäjät ovat muutoinkin aika ahtaalla ja itse pyrin aina hankkimaan osan lahjoista paikallisista pikkuliikkeistä. Saattaahan niissä olla pari euroa markettitavaraa kovemmat hinnat, mutta omasta mielestä niistä löytää usein persoonallisempia lahjoja.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (7. luukku)


Lahkavinkki:

Joulu on yksi otollisimmista juhlista sortua ostamaan krääsää. Ei sillä, etteikö kaikenlaisia pieniä ja isompiakin lahjoja olisi kivaa ostaa toisille, mutta se että näin lasten myötä sitä on vasta viimeistään tajunnut kuinka paljon tavaraa kertyy kotiin. Monesti ajatellaan, että lahja täytyy olla jotain kiinteää ja konkreettisesti kädessä pidettävää, mutta joskus ne mieleisimmät lahjat voivat olla elämyksien, kokemuksien tai jonkun muun materiaalittoman asian antamista. Tässäpä pari vinkkiä:

- Liput: Teatteriin, leffaan, lempibändin keikalle, kiekkomatsiin, näyttelyihin jne. Liput toimii yleensä aina, jos lahjan antajalla on vähänkään hajua saajan musiikkimausta tai siitä mieluisimmasta penkkiurheilulajista.

- Lahjakortti digipalveluihin: iTunes, Spotify, Katsomo, Ruutu, Netflix, Appstore jne. Näitähän riittää.

- Lahjakortti uuteen tai vanhaan harrastukseen: Soitto- tai laulukurssi, tanssikurssi, uimakoulu, triathlonkoulu, juoksukoulu, pyöräilyseuran jäsenyys, kuntosalikortti, kielikurssi, erilaiset askertelu-/rakentelukurssit jne.

- Lahjakortti hyvinvointipalveluihin: Hieronta, kampaamo-/parturipalvelut, lastenvahti, kauneushoitolapalvelut, jäsenkorjaaja, vyöhyketerapia jne.

- Matka- tai hotellilahjakortit: Matkustaminen ja irtiotot arjen rutiineista hotellin palveluiden puitteissa toimii takuulla. Kotimaasta löytyy paljon hienoja paikkoja, joten aina ei tarvitse lähteä vaikkapa lappia tai Turun saaristoa kauemmaksi :)

- Elämykset ja kokemukset: Ihmisille, joilla on jo kaikkea, toimii erityisen hyvin lahjat, jossa he voivat ylittää itsensä ja/tai kokea jotain uutta. Tässäkin on hyvä muistaa, ettei ketään voi väkisin viedä lentokoneesta pudotettavaksi, vaikka se lahjan antajan mielestä olisikin siistein juttu ikinä! Toiselle toimii laskuvarjohypyt, kalliokiipeily tai benji. Toisille puolestaan toimii vaikka fanitapaaminen lempiartistin kanssa (voi tosin olla hitusen vaikea järjestää) tai sitten jo aiemmin mainitut konsertit tai matkat.

- Laulut ja runot: Ei ehkä uppoa junnuihin, mutta jos osaat laulaa tai musisoida jollain instrumentilla, niin tämä voisi olla hieno juttu musiikin ystäville tai vaikkapa tyttökaverille. Runot voivat myös toimia joko lahjana tai osana sitä. Tässäkin on huomioitava kohderyhmä. Veikkaan, että teini-ikäiset ottaa mielummin lätkämatsiin liput kuin pari säettä hengentuotantoa :)




sunnuntai 6. joulukuuta 2015

lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (5. luukku)



Vaikka kovin vähälumiselta ovat maisemat toistaiseksi näyttäneetkin, niin kevyttä lumihuntua ollaan saatu peittelemään luontoa alleen.

Lahjavinkki:

Viides luukku tarjoaa myös lahjavinkkejä liikunnallisille ihmisille. www.onnisport.fi verkkokaupasta löydät erinomaisen valikoiman erilaisia tuotteita niin liikkumiseen kuin lihastenhuoltoon! Yllätä kaveri antamalla tänä jouluna vaikkapa Blackroll sen tavanomaisen viinipullon sijaan :)

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (2. luukku)


Joulukuusi on kannettu sisälle ja samalla rekkalavallinen valoja sekä koristeita on kaivettu esiin. Koristelun ohessa pistin jäisen lumiukon poseeraamaan lumihankeen ja heitin taustalle valoja kehystämään hymyilevää ukkoa :)

tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukalenteri (1. luukku)


Kalenteri pyörähti vihdoin joulukuun puolelle ja Joulun odotus on nyt virallisesti alkanut! Kotona kiivettiin jo heti aamusta seinille, kun lapset pääsivät avaamaan ensimmäiset luukut suklaakalentereistaan :)

Lahjavinkki:

Oletko koskaan ostanut puolisollesi, lapsillesi, parhaalle kaverillesi tai mummolle/ukille lahjaksi valokuvausta? Valokuva on erinomainen lahjaidea ja toisin kuin muovikrääsä, niin ne säilyvät pitkään! Lahjakortteja on saatavilla edullisesti ja nopeasti. Jos tälläinen idea kuulostaa hyvältä niin ota Joulupukin sijaan yhteyttä minuun sähköpostitse ollijantti@gmail.com :)

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kuluneen kauden fiilistelyä

Nyt kun kulunut kausi on laitettu pakettiin jo hyvän aikaa sitten, niin on ehtinyt pysähtyä ajattelemaan mennyttä kesää ja fiilistelemään tärkeimpiä hetkiä ja kisoja. Vaikka olen koittanut nykyisin ottaa enemmän "elä hetkessä"-tyyppisen ajattelutavan, niin siinä kauden kiivaimman tahdin keskellä ei oikein ehdi pysähtymään, kun keskittyminen pitää aina siirtää myös siihen seuraavaan kisaan eikä jäädä kellumaan hyvän olon tunteeseen (hyvin mennyt kisa) tai rämpimään huonojen fiilisten suohon (huonosti mennyt kisa).

Kulunut kausi poikkesi suuresti siltä osin, etten kisannut yhtäkään maastopyöräkisaa. Maastopyöräily jäi kesällä muutenkin harmittavan vähälle, mutta nyt myöhässyksyllä on tarkoitus käydä ajamassa vielä hieman treenejä maastossakin. Urheilun osalta laitoin siis lähes kaikki paukut triathloniin. Kausi todellakin oli huikea ja erittäin motivoiva seuraavia koitoksia ajatellen. Kun syksyllä 2014 hyppäsin ensimmäistä kertaa altaaseen aloittaakseni vapaauinnin määrätietoisen harjoittelun, niin en olisi osannut villissä unelmissakaan kuvitella vetäväni puolimatkaa reippaasti alle viiteen tuntiin. Tai voittavani omaa sarjaani Kuopio Triathlonissa! Juoksun osalta puolestaan kauden kohokohtana oli alle kolmen tunnin alitus maratonilla. Tuohon maratoniin oli parempi kuin hyvä päättää kausi ja alkaa sitten viettämään ansaittua ylimenokautta. Tämä ensimmäinen henkilökohtainen kilpailukausi triathlonin parissa toi tullessaan paljon uusia tuttavuuksia, hienoja kokemuksia sekä kovan nälän tulevaa ajatellen :)

Vaikka kesän kohokohdat nousevatkin kaikkein väsyneimpienkin treenihetkien päälle, niin mennyt kausi oli opettavainen monella tapaa. Niin hyvältä kuin huonoltakin kantilta tarkasteltuna. Kokemusta kertyi ja ratkaisuja löytyi useaan asiaan, kuten: omaan jaksamiseen, terveyteen, ravintoon, palautumiseen, lihashuoltoon, treeniaikataulujen sovittamiseen työn/vapaa-ajan/perhe-elämän suhteen jne. Lisäksi sain paljon hyviä lajikohtaisia niksejä ja vinkkejä, joiden avulla seuraavaa kautta on helpompi aloittaa. Terveyden osalta haasteellisinta oli jatkuvasti pahentuneet jalkojen suonikohjut. Joku voi tietysti ajatella, että "mikäs siinä nyt on niin kummallista, jos jostain kohdasta suoni pullottaa? Eikös noita ole vähän jokaisella". Varmasti onkin, mutta siinä vaiheessa, kun toinen jalka on nivusista nilkkaan saakka täynnä parhaillaan pikkuriillin paksuista pullistunutta suonta mytyssä (=useita viallisia laskimoita) ja toinen vaivainen jalka siihen vielä lisäksi (onneksi hieman lievempänä), niin se aiheuttaakin jo muutakin kuin kosmeettista vaivaa. Varsinkin pitkillä juoksulenkeillä oikeasta jalasta katosi välillä tunto polvesta alaspäin. Lisäksi pahimmat kohdat jaloissa olivat välillä melko arkoja sekä ne olivat herkkiä hiertymään. Jos jotain positiivista pitää tuosta vaivasta hakea, niin eipähän suorituksen aikana tuntunut kipua tai hiertymiä oikeassa jalkaterässä :D

Ylimenokausi tulikin siis tänä vuonna vietettyä kerrankin erittäin erittäin maltillisesti, koska suunnitelmiin kuului jalkavaivojen hoitaminen kuntoon heti Kuopio Maratonin jälkeen. Kirjoittelen scleroterapiasta erillisen jutun, joten jos kärsit edellä mainitusta vaivasta tai kyseinen hoitotoimenpide mietityttää/kiinnostaa muuten vaan, niin lukaiseppas se. Tätä postia kirjoitellessa jalat ovat jo kuitenkin parantuneet hyvin ja ylimenokausi on virallisesti takana päin :) Treenit pyörivät jo normaalisti ja tähtäimet on suunnattu jo tiukasti ensi kauteen. Tästä jatketaan kohti uusia koitoksia!

Talvella voi kisata triathlonissa vaikkapa virtuaalimaailman puitteissa :)




maanantai 5. lokakuuta 2015

Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni

Isklar Norseman Xtreme Triathlon oli loppukesästä paljon kotimaisissa otsikoissa johtuen pitkälti siellä kisanneesta suomalaisesta pro-triatleetista Teemu Lemmettylästä. Sitkeääkin sitkeämpi savolainen sijoittui rankassa kisassa upeasti sijalle seitsemän ollen paras ensikertalainen ja paras ei-erikoismies. Vielä kerran onnittelut Teemulle upeasta kisasta!

Savossahan tämä aiheutti sen verran innostusta, että tänä vuonna järjestettiin ensimmäistä kertaa Norsemanin savolaisversio, "Kalla Xtreme Triathlon - Savolainen Norsemanni". Tapahtuman nokkamiehenä hääräsi Mika Kinnunen ja kiitos sosiaalisen median sana tapahtumasta ehti saavuttaa monen kisaajan huomion suht lyhyellä varoitusajalla. Mikä hienointa niin Lemmettylän Teemu lupautui tulemaan mukaan tapahtumaan. Hyvähän se on olla ainakin yksi ammattilainen katsomassa amatöörien perään ;) Lyhykäisyydessään homma tulisi menemään vuoristoista pyöräosuutta lukuunottamatta hyvin samanlaisella kaavalla kuin norjalaisversio. Kisa aloitettaisiin hyppäämällä laivasta veteen ja se päättyisi "vuoren" huipulle.

Uinti

Keskiviikkona 26.8. paikalle oli saapunut 11 miestä ja 2 naista suoriutumaan lajissaan ensimmäisestä Savolaisesta Norsemannista. Tarkennetaan tässä vaiheessa, että kyseessä ei ollut niinkään kilpailu vaan pikemminkin yhteislenkkityyppinen tapahtuma, jossa tehdään tuttua triathlonia hieman erilaisella otteella. Laivamme M/S Queen R otti kisaajat kyytinsä puoli seitsemän maissa illalla ja suuntasi sitten kohti Kallaveden ulappaa. Hyppy veteen tapahtui noin 1.3 km päässä rannasta ja kisaajat asettautuivat kellumaan riviin odottamaan lähtötorvea. Noin seitsemän aikaan laivan torvi töräytti kisaajat matkaan ja suunta otettiin kohti hotelli Scandicin rantaa. Uintiosuus tultiin mukavan reipasta tahtia noin 20´C -asteisessa vedessä.

Pyörä

Kuopio Triathlonista tutulla T1-alueella vaihdettiin märkkärit pyöräilykamppeisiin ja hypättiin satulaan. Reitti oli suurinpiirtein seuraavanlainen: Vänäri-Haapaniemi-Saaristokaupunki-Petonen-Levänen-Särkiniemi-Haapaniemi-Vänäri. Ekalla kierroksella kaarrettiin mäkkärin kulmilta takaisin Saaristokaupunkiin uudelle kierrokselle ja näin ollen kokonaismatkaksi tuli n. 41km. Vauhti oli hyvin maltillista, joskin paikoittain tehtiin pieniä spurtteja. Loppukiriäkään ei unohdettu, vaan päätettiin lopuksi vetäistä pieni tempo vänärin ympäri :)

Juoksu

T2 tehtiin taas samalla alueella ja juoksemaan päästiin vielä ennen pimeää. Vänäriltä lähdettiin juoksemaan rantoja pitkin kiertäen Peräniemen kasino ja suunnaten sitten Haapaniemen kautta kohti Särkiniemen Nestettä. Nesteen kulmilta mentiin tunneleita pitkin vitostien ali volttikadulle. Volttikadulta reitti vei Prisman ja Technopoliksen välistä kohti Puijoa, jonka laella sijaitsi maali. Juoksun edetessä alkoi pimeys hiipiä nopeasti juoksijoiden ylle. Puijolle päästyämme oli jo täysi yö ja matka lakea kohti tehtiin pilkkopimeässä. Keli oli kuitenkin lämmin ja tuuleton, joten mukavan rauhallista oli taittaa matkaa. Öinen Puijon laki saavutettiin noin kello 22.00 aikaan. Sovittuna maalina toimi tornin seinässä oleva C.R. Dahlströmin pronssinen muistolaatta, jonka nenää koskettamalla kisaaja on suorittanut Savolaisen Norsemannin kunnialla maaliin saakka :)




perjantai 11. syyskuuta 2015

Kuopio Maraton 2015

Huikea urheilukesä sai jatkoa ennätystahtiin menneen maratonin merkeissä Kuopiossa! Uusittu reitti näytti ensisilmäykseltä entistä nopeammalta ja sitä se taisi ollakin, koska ensimmäistä kertaa alitin kolmen tunnin haamurajan!


Valmistautuminen

Pirun sitkeä yskä häiritsi parin viikon ajan ennen kisapäivää. Se teki harjoittelusta aika haastavaa, muttei onneksi kuitenkaan estänyt sitä täysin. Joka päivä jännitin josko se alkaisi tekemään siitä ihan kunnon lenssua, mutta onneksi se pysyi aisoissa. Vaikka kesällä tuli juostua aika paljon ja vauhti tuntui hieman kasvaneen viime vuodesta, niin valmistelevat viikot ennen maratonia eivät oikein menneet suunnitellulla tavalla. Jouduin lyhentämään lenkkejä, tekemään vaihtoehtoisia harjoitteita ja sitten yksinkertaisesti lepäämään enemmän. Päätin tehdä pitkän (n. 27.5km) suuntaa antavan testilenkin viikkoa ennen maratonia ja tehdä sitten sen perusteella lopullisen päätöksen osallistumisesta. Lenkki meni ihan hyvin ja suurin piirtein viime vuoden maratonin vauhtia (4.27 min/km), joten uskalsin raapustaa nimen osallistujien listalle. Yskä ei ollut helpottanut, muttei toisaalta pahentunutkaan ja uskoin sen helpottavan seuraavan viikon aikana.


Kisa

Saavuin kisapaikoille jo hyvissä ajoin, että ehtisin ottaa hyvät alkulämmöt ennen starttia (ja etsiä hallin läheltä autopaikan). Olo tuntui hyvältä ja pirteältä, joten pistin realistiseksi tavoitteeksi parantaa parilla minuutilla viime vuotista aikaa (3:08:57). Houkuttelevalta tuntunut ajatus lähteä koittamaan alle kolmen tunnin alitusta ei rehellisesti sanottuna ollut vielä tässä vaiheessa mielessä. Alle kolmeen tuntiin vaadittava vauhti (alle 4.15 min/km) on tuntunut treeneissä hieman liian kovalta maratonia ajatellen. Ajattelin lähteä reippaasti matkaan ja juosta enemmänkin fiiliksen kuin tavoitevauhdin mukaan. Jos kovempi vauhti tuntuisi hyvältä, niin sitten koitettaisiin pitää sitä yllä. Hölkkäilin ja verryttelin Kuopio-hallin läheisyydessä sekä kävin tsekkaamassa paikat hallin sisältä. Kroppaa oli tankattu lähipäivinä sen verran topakasti, että jouduin lähtemään kesken verryttelyn tekemään ylimääräisen vessakeikan. Helpotuksen jälkeen olikin jo aika siirtyä lähtökaaren tuntumaan odottamaan lähtölaukausta.

Lets run a marathon, but first let me take a selfie!

Edellisiltana napattu kuva Kuopio-hallin kisakeskuksesta.

Maratonia varten sisäänajetut Salming Distance D1:t.






Kello 11.00 päästiin vihdoin matkaan ja kärjen vauhti yllätti jo heti ensimmäisillä kilometreillä ollen 3.30-3.59 min/km luokkaa. Vaikka sainkin jo 2km jälkeen pohkeeni aika hyvään jökkiin, niin tämä rivakka aloitus toimi hyvänä herätyksenä kropalle. Hölläsin suosiolla tahtia ja tiputin vauhtia neljän minuutin mukavammalle puolelle. Yllätyin kuitenkin miten hyvin pystyin pitämään 4.05-4.15 min/km tahtia yllä. Paikoittain mentiin jopa kovempaakin. Musa soi korvissa, keli oli sopiva, porukka kannusti ja matka edistyi kivuttomasti. Ekan kierroksen loppuvaiheessa havahduin katsomaan muutakin kuin tahtia ja huomasin meneväni ekan puolikkaan selkeästi alle puolentoista tunnin. Kepeästi liikkui siis tossut :)

Toiselle kierrokselle lähtiessä alkoi adrenaliini nousta entisestään, koska teoreettiset mahdollisuudet alle kolmen tunnin alitukseen oli heitetty ulottuville. Viime vuoden Kuopio Maratonilla tahti hidastui nimenomaan toisella kierroksella noin 24,5km kohdalla, joten vielä ei todellakaan oltu voiton puolella. Päätin jatkaa edelleen fiilispohjalta juoksemista vauhtien suhteen enkä tehnyt radikaaleja muutoksia suuntaan enkä toiseen. Otin geelin aina noin 30min välein ja napsin siinä ohessa sitten glukoosia, sekä urheilujuomaa huoltopisteiltä. Noin 30km jälkeen alkoi nousut tuntua jo enemmän jaloissa ja kimmoisuutta ei askeleessa ollut enää samaan tapaan. Mäet piti paikoin mennä hieman "runttaamalla" ja sitten varovasti etsiä taas hyvä tahti tasaisella. Tässä vaiheessa elettiin ehkäpä maratonin vaikeinta osuutta, koska pitkä matka oli jo takana, mutta riittävän pitkä kuitenkin pilaamaan hyvän juoksun.

Energiatasot olivat kuitenkin hyvät eikä lihaskipukaan ollut vielä sietämätön. Ainoastaan oikea takareisi alkoi osoittaa merkkejä kovasta rasituksesta ja tunsin "kramppipesäkkeen" alkavan muodostua sinne. Myös lantion alue alkoi turtua rasituksesta. Kolotuksista ja kivuista pitää aina siirtää ajatuksen äkkiä pois ja aloin mietiskellä kaikkia mukavia juttuja. Aloin myös laskea mielessäni, että jos viimeinen kymppi taittuisi vielä samaa vauhtia, niin todella mentäisiin kolmen tunnin alitse. Tutussa ympäristössä/reitissä on helppo jakaa voimia, kun tietää mitä edessä vielä on. Tiesin, että rautatieasemalta lähtevään viimeiseen nousuun piti säästää vielä vähän ruutia, joten tulin Haapaniemi-Vänäri-osuuden tasaisen varmaa vauhtia.

Viimeisessä nousussa piti tosiaan laittaa lisää pökköä pesään, jotta sain pidettyä riittävän hyvän vauhdin vielä yllä. Tässä vaiheessa takareisi alkoi olla jo sitä mieltä, että kohta taitaa alkaa riittämään. Krampeilta kuitenkin säästyttiin ja pian Kuopio-halli ilmaantuikin näköpiiriin. Tsekkasin kelloa ja se näytti aikaa kuluneen 2:54 ja risat! Matkaa maaliin oli enää reilut 500m, joten nyt alkoi hymy nousta jo kasvoille :) Kuopio-halliin sisääntultaessa tuntui kaikki kolotukset kadonneen ja jäljellä olisi enää vajaa ratakierros ja se olisi sitten siinä! Takasuoran varrella olikin oma perhe kädet pystyssä kannustamassa ja heitteltiin siinä vauhdista femmoja. Pitkä ja hyvä juoksu sai arvoisensa maalintulon, kun ajanotto pysähtyi lukemiin 2h 57min 06s!

Sain kuulla heti maaliin tultuani, että olin tullut yleisessä sarjassa neljänneksi! Aivan huikea juttu sekin, mutta vaikken olisi palkintosijoille päässytkään, niin olisin ollut kolmen tunnin alittamiseen enemmän kuin tyytyväinen! Onnistuneesta juoksusta kertoo varmasti sekin, että juoksin elämäni toiseksi (1:28:18) ja kolmanneksi (1:28:48) kovimmat ajat puolikkaalla (pb: 1:25:30)! Vieläpä peräkkäin :)

(Kuva: Sari Jäntti)
(Kuva: Sari Jäntti)
Kauden toinen podium-sijoitus! Nelossija maistui oikein hyvältä :) Voiton vei hieman yllättäen vasta 17-vuotias Samuli Hussa, joka kellotti todella kovan ajan 2:46:07! Jos tulostaso on tätä luokkaa ensikertalaisella niin tulevaisuudessa tästä kaverista tullaan kuulemaan vielä! Onnittelut kaikille muillekin mitalisteille! (Kuva: Sari Jäntti)

Naama on kuin Naantalista, kun on nelossija on plakkarissa. (Kuva: Sari Jäntti)

Palautetta

Kisakeskuksen siirtäminen Rauhalahdesta Kuopio-halliin oli mielestäni hyvä uudistus. Lähtö- ja maalialueet oli sijoitettu hyvin ja homma toimi siltä osin moitteettomasti. Hallin sisälle saatiin kätevästi kaikki esittely- ja hierontapisteet sekä tavaransäilytys. Myös katsojien näkökulmasta Kuopio-halli on parempi paikka seurata juoksijoiden maaliintuloa, koska katsomoon mahtuu paljon porukkaa istumapaikoille ja näkyvyys on hyvä. Lisäksi sisätila on aina suojaisa eikä mahdollinen sade pääse haittaamaan meininkiä kisakeskuksessa.

Reitin sijoittaminen osittain kaupungin keskustaan on varmasti haasteellista, mutta siinä oli onnistuttu mielestäni aika hyvin. Varsinkin kauppakadun osuus oli hieno pätkä juosta! Porukkaa oli myös tullut kiitettävästi kannustamaan terasseille ja katujen varsille. Kuten olen aiemminkin jo maininnut niin yleisön välittömässä läheisyydessä on hienoa kisata :) Kannustuksista saa aina lisäenergiaa.

Vaikka liikenteenohjaus toimikin hyvin, niin reittimerkintöjen osalta jäi paikoin parannettavaa. Esimerkiksi Väinölänniemessä Lappalaisenkadulla kalkkiviiva kulki milloin vastaantulijoiden kaistalla ja milloin oikealla puolella, joka aiheutti kohdalle sattuneissa vastaantulevissa autossa hämmennystä.

Huoltopisteitä oli mielestäni sopivasti ja homma pelasi niissä hienosti.

Kokonaisuutena tapahtuma oli oikein hyvä ja Kuopio Maratonia kelpaa suositella muillekin. Kaupunkireitti ei ole ehkä se optimaalisin ennätysten rikkomiseen, mutta tarjolla on kaunista pätkää pitkin Kallaveden rantaa sekä lupsakkaa savolaista menoa ja meininkiä!

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kallaveden kierros 2015

Aiempina vuosina Kallaveden kierros on ajettu touko-kesäkuun vaihteessa, mutta koska uutena tapahtumana kisakalenteriin ilmaantunut Tour de Tahko ajettiin samaan aikaan niin Kallaveden kierros oli siirretty syksymmälle (23.8.). Poikkeavan ajankohdan lisäksi myös kierroksen luonne poikkesi totutusta vauhdista ja koko lenkki ajettiin leppoisampana yhteislenkkinä. Matkavaihtoehdot olivat pituuksien osalta suurinpiirtein samat (100+ km / 200+ km), mutta tällä kertaa reilu satkun lenkki kiersikin länsirannan kautta. Kakssatasen polkijat jatkoivat matkaa kohti vehmeriä ja sieltä sitten jännevirran kautta kiertäen takaisin keskustaan.

Lähtö tapahtui Forte Sportin edestä sunnuntaiaamuna kello 9.00 ja paikalle oli tullut noin 40 pyöräilijää. Keli oli kuin Tjäreborgin mainoksesta ja tuli siinä heti mieleen, että olisin voinut ketjujen lisäksi rasvata myös hieman omaa nahkaa. Aurinkorasvalla. Ne on ne mun apumekaanikot (lapset), jotka puolestaan käyttäisivät mielellään ketjurasvaa myös kasvomaalauksiin. :)

Kööri valmiina lähtöön Forte Sportin nurkilla.

Tauko 1 Maaningan ST1:llä
Tauko 2 Hirvilahden kaupalla

Lenkki oli kaikin puolin leppoisaa menoa reilulla kolmen kympin keskareilla ja se toimi hyvänä pitkänä valmistavana harjoituksena maratonia ajatellen. Reitin varrella oli huoltoautoja liikkeellä ja matkan aikana pidettiin muutama pitstoppi. Kokonaismatkaa itselle kertyi 132,84km ja ajoaika oli 4h 18min 54s.





torstai 13. elokuuta 2015

Kuopio Triathlon 2015

Tämän vuoden Kuopio Triathlon oli kahdella tapaa hyvin vahvasti mieleenjäävä kisa. Kisasin ensimmäistä kertaa perusmatkalla ja otin ensimmäisen voiton triathlonin parissa! Ihan käsittämättömän upea fiilis :) Voitto ei tullut helpolla ja se ratkesikin vasta muutamia metrejä ennen maalia. En muista koska olisin viimeksi ajanut itseni noin piippuun, mutta tavoitteena oli mennä niin kovaa kuin tän hetkisellä kunnolla pääsee. Ja niin sitä mentiinkin!


Valmistautuminen

Joroisten puolimatkan jälkeen annoin kropalle aikaa palautua ja otin seuraavan viikon hieman rauhallisemmin. Treenitunteja kertyi, mutta harjoittelu oli kevyempää. Tuollaiset kevyet viikot on oikeastaan aika mukavia ja tekee hyvää fyysisen puolen lisäksi myös henkiselle puolelle. Jotenkin sitä muistaa tuolloin venytelläkin paremmin.

Kevyttä viikkoa seurasi sitten puolestaan kovempi viikko, jolla koitettiin vielä ruuvata suorituskykyyn hitunen lisää tehoa. Tuplatreenipäiviä kertyi useampia ja kroppa sai taas ärsykettä kehittyäkseen. Tämän kyllä huomasi loppuviikosta, kun palautuminen alkoi olla hidasta. Päällä oli kuitenkin koko ajan sellainen hyvä tekemisen meininki eikä treenaamaan lähteminen aikaisin aamulla tuntunut mitenkään raskaalta.

Kisaviikko puolestaan alkoi maanantaina pitkällä uinnilla ja sitten tiistaina tein vielä viimeisen vauhdikkaan pyörä-juoksu-yhdistelmätreenin. Loppuviikon ajan sitten keskityttiin enemmän lepäämiseen, tankkaamiseen, venyttelyyn ja verryttelyyn. Perjantaina käväistiin Jussin kanssa tsekkaamassa vielä kisapaikat läpi ja samalla reissulla hoidettiin kisainfo ja numeroiden haku.

Ei nyt ihan linnunmaitoa, mutta just sopivaa märkäpuku-urheiluun

Kisatoimiston edessä riitti kuhinaa perjantai-iltana

Kisainfo

Uintireitin tsekkausta rannalta käsin

Maalisuora

Kisapäivä

Lauantaiaamuna kello oli viritetty herättämään viiden aikaan. Yllätin kuitenkin herätyskelloni olemalla hereillä jo varttia vaille :) En nyt voi sanoa, että olisin kovin pirteänä herännyt vaan pikemminkin hieman jännittyneenä. Niskat jumissa, olkapäät jumissa, selkä jumissa...ihan perusaamu. Jotenkin jännitin myös päivän kisaa yllättävän paljon. Ei kai siinä muuta kuin reippaasti vaan ylös ja aamupalan tekoon! Edellispäivien tankkauksen ansiosta nälkä ei todellakaan vaivannut. Nautiskelin kuitenkin suht topakan aamiaisen, kuten treenipäivinäkin on tapana tehdä. Aamupalan jälkeen venyttelin jumittavaa kroppaa auki ja olo alkoikin taas muuttua mukavammaksi. Aamutoimien jälkeen pakkasin koko kisakalustoarsenaalin autoon ja lähdin ajelemaan kohti kisapaikkaa.

Saaristokadulla jouduin kuitenkin pysähtymään siivoushommiin, koska joku perjantai-illan kapakkasankari oli viskellyt oluttölkkejä keskelle tietä. Tuolla tieosuudella tulee päivän aikana pyörimään kisaajien lisäksi kaikkea juomapulloista rengasrautoihin (koska mukulakivet), joten sinne ei kaivata enää yhtään ylimääräistä tölkkiä jäämään renkaan alle.

Ollessani ajoissa kisapaikalla ehdin hyvin katsastaa pyörän ja laittaa vaihtoalueen valmiiksi. Puoli kasin jälkeen olikin jo aika vetää märkkäriä päälle ja suunnata kohti rantaa. En käynyt verryttelemässä vedessä muutoin kuin pulahdin vain kastautumaan. Rannalla pyörittelin hartioita auki ja etsin itselleni paikan oikeasta reunasta ja tällä kertaa suht edestä (noin kolmas rivi). Suunnitelmana oli jälleen uida mahdollisimman rennosti oikeassa laidassa poijulinjaa seuraillen.


Uinti ja T1

Tasan kello kahdeksen lähtötorvi törähti ja lähetti 157 perusmatkan kisaajaa (114 miesten sarja, 38 naisten sarja + 5 joukkuekisaajaa) matkaan. Tällä kertaa oikea laita pysyi yllättävän väljänä. Tosin olin nyt hieman lähempänä kärkeä, mutta takaa oli tulossa taatusti kovempia uimareita. Ja niin niitä tulikin. Ei onneksi yli eikä ali, vaan suht siistillä kyynärpäätaktiikalla. Pahimmilta osumilta kuitenkin vältyttiin. Oma paikka löytyi oikeastaan jo heti 50 metrin jälkeen ja tilaa riitti. Vauhti tuntui hyvältä, mutta meno ei ollut niin rentoa kuin viimeksi Joroisissa kisatessa. Otin edessä olevan uimarin takaa peesipaikan ja koitin saada huonolta vaikuttavaa hengitystä tasaantumaan. Meni lähelle puolta väliä ennen kuin uintiin alkoi tulla rentoutta. Menin omaa tasaista tahtia ja sen lisäksi myös samaa tahtia rinnakkain erään tuttavani kanssa, jonka kanssa tutustuttiin talven aikana uimahallissa (terkut Antille) :) Olin miettinyt etukäteen, että jos vauhti olisi sama kuin Joroisissa niin uintiaika olisi 28 minuutin hujakoilla. Ei se pahemmin pieleen mennyt, koska uintiin meni aikaa 28.13. Juostessani vaihtoon kuulin olevani n. 7 minuuttia kärjen perässä.

Vaihdossa oli aluksi hieman hankaluuksia löytää oma paikka, mutta kun se sieltä muutaman ristiaskeleen jälkeen löytyi niin kamat vaihtui ihan kohtuullista tahtia. Vaihtoaika oli 2.37 ja tavoitevauhdissa oltiin kiinni.


Pyörä ja T2

Viimeksi poljin tämän reitin joukkukisassa 2012 ajalla 1.06 ja suurin piirtein siihen pitäisi pyrkiä myös nyt. Lähdin pyöräosuudelle aika rivakasti ja selkiä alkoi tulla heti vastaan. Koitin pitää vauhtia yllä ja painaa varsinkin Haapaniemen ison nousun kovaa tahtia, koska siinä oli paras mahdollisuus kaventaa etumatkaa. Mäet nousi suht helposti ja ero pieneni jatkuvasti. En kuitenkaan ollut sijoituksista selvillä missään vaiheessa pyöräosuutta, vaan kaverit huuteli Vänärin käännöksessä aina väliaikoja :) Hetken ajattelin, että pitäisikö jalkoja säästää vähän juoksuun, mutta koska pyörä kulki kohtuu hyvin niin annoin vaan mennä. Saaristokadun pitemmän mukulakivipätkän ajoin aina varovasti ja kääntöpaikan lähellä olleet mukulakivitöyssyt menin bunnyhopilla yli :D Mtb-taustasta on näköjään jotain hyötyä triathlonissakin. Viimeisellä kierroksella isossa nousussa alkoi vähän jalkoja jo painaa ja jouduin pudottamaan edestä pienemmälle rattaalle, että saisin mäkinousussa pidettyä vauhtia yllä. Etuvaihtaja päättikin lopettaa työpäivänsä tähän eikä suostunut enää vaihtamaan lainkaan isommalle rattaalle. Viimeisestä kierroksesta n. 2/3 tultiin siis hieman kovemmalla kadenssilla. Onneksi tempopyörässä on suht jämäkät välitykset (edessä 55/42 ja takana 11-25), joten 42-11 oli riittävä tuomaan lopun pätkän hyvällä vauhdilla vaihtoon. Pyörä osuus taittui aikaa 1.06, joten tavoite täyttyi tälläkin osa-alueella.

Toinen vaihto meni vauhdikkaasti aikaan 1:03 ja siitä oli hyvä lähteä painamaan viimeistä etappia.

Sen verran jyrkkiä mutkia oli reitillä, että välillä piti etsiä jarrukahvojakin. (Kuva: Tomi Räsänen)

Juoksu

Juoksu lähti liikkeelle kankeasti. Kova pyöräosuus oli väsyttänyt jalkoja ja ne tuntuivat aikamoisen jäykiltä. Ekat 1.5km mentiin puujaloilla eteenpäin ja oli täysi työ pitää edes jonkunlainen juoksuvauhti yllä. Jalat alkoi vertristyä hieman kääntöpaikalle (2.5km) tultaessa. Hieman ennen kääntöpaikkaa sain kuulla, että olin toisena ja vain noin 30 sekuntia kärjen perässä! Omien tavoiteväliaikojen saavuttaminen oli tuonut yhden äkin minut mitalitaistoon mukaan. Vaikka taistelutahto voitosta heräsi, niin jalat oli asiasta eri mieltä. Juoksu oli vaikeaa ja ekalla kierroksella en saanut kavennettua eroa kärkimieheen. En pystynyt nostamaan vauhtia yhtään, koska jalat olivat koko ajan kramppien rajoilla. Perheen ja ystävien kannustus auttoi kuitenkin pitämään mielialan korkealla ja tasainen vauhti pysyi yllä. Ennen viimeistä kääntöä otin kofeiinigeelin ja lähdin sitten painamaan viimeistä 2,5 km osuutta. Ajattelin puristaa viimeisen osuuden niin kovaa kuin suinkaan pääsisin ja sain kuin sainkin nostettua vauhtia. Micolle iso kiitos, kun ilmestyi pyörän kanssa kannustamaan juoksun varrelle! Peräniemen kasinon jälkeen rantatielle päästyäni eroa oli enää vajaat 20 sekuntia. Ero kapeni rantatiellä juostessa entisestään, mutta matka tuntui loppuvan auttamattomasti kesken. Näin kun kärkimies kaartoi loppusuoralle hidastaen vauhtia ja ilmeisesti oletti perässä tulevan olevan turvallisen välimatkan päässä. Tämän tajutessani tuli jopa säikähtänyt olo, kun tajusin pystyväni vielä ohittamaan hänet. Kurvaisin loppusuoralle ja painoin ohitse vain muutamaa metriä ennen maalia!

En muista milloin olisin ollut noin puhki ja heti maaliviivan jälkeen rojahdin selälleni tuulettamaan! Eroa toiseksi tulleeseen tuli lopulta vain yksi sekunti oman loppuajan ollessa 2.20.55.

(Kuva: Tomi Räsänen)

(Kuva: Ismo Nikkonen)
video
Maalisuoran loppurutistus. Huom. video ei toimi mobiilissa. (Kuvat: Pertti Jäntti).

Tiukille meni, mutta ykkösenä maaliin!
Ykkönen ja kakkonen taju ankkurissa

Perheen pienet kannustajatkin jaksoivat hienosti koko kisapäivän...

...kun oli omat eväät matkassa :)


Ajatuksia ja kiitoksen sanoja

Kuopion perinteikäs kisa oli jälleen kerran erittäin hyvin järjestetty! Pyörä- ja juoksureitit olivatkin jo entuudestaan tuttuja (ja edelleen hyviä), mutta uintiin starttasin nyt ensimmäistä kertaa. Uintireitti oli myös hyvä! Tarpeeksi leveä lähtöalue auttaa porukkaa levittäytymään paremmin veteen startissa ja pahimmalta ruuhkalta vältytään. Rantautumiskohta oli myös tehty mukavan helppokulkuiseksi ja vedestä pääsi suoraan tolpilleen ilma kompurointia.

Kuten jo Joroisten kisaa koskevassa bloggauksessa kerroin, niin yleisön välittömässä läheisyydessä on mukavaa kisata. Kuopion kisa on varmasti yksi yleisöystävällisimmistä, koska kisakylä ja reitit ovat aivan kaupungin ytimessä tai sen lähettyvillä. Hienoa oli myös huomata kuinka paljon porukkaa oli saapunut katsomaan ja kannustamaan jo päivän ekaa starttia! Kiitokset perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tsemppauksesta! Tänään oli kaikki apu tarpeen, kun ratkaisut menivät vasta "kalkkiviivoille". Kiitokset myös Henri Huttunen/Onnisport erittäin toimivista kisa-asuista ja Blackrolleista!

Lieneekö se sitten kotikaupungin etu, että Kuopiossa on ollut tähän mennessä hyvin vauhti kohdallaan ja palkintosijoille päädyttiin jälleen :) Aiemmin saavutettuina meriitteinä siis kaksi hopeaa joukkuekisoista (2012 ja 2014) ja nyt henkilökohtaisesta kisasta kultaa. Voittaminen jo sinänsä oli hienoa, mutta pieni sponssaus Headin lahjakortin muodossa on ensi kautta ajatellen tärkeä juttu! Kiitokset Kuopio Triathlon, Head Swimming sekä Kuopion Seikkailukeskus!

Tähän on (ehkä) hyvä lopettaa tämän kesän triathlonkilpailut ja suunnata katse kohti seuraavia koitoksia :) 

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Finntriathlon Joroinen 2015


Jos jokin kisa on joskus mennyt nappiin, niin se oli kyllä tämä :) Todella huojentavaa sanoa nyt noin, koska mm. Vanajanlinnan uintiosuus jätti jälkeensä aika paljon työmaata ja sitä tässä on viimeinen kuukausi koitettu rakentaa todenteolla paremmaksi.

Valmistautuminen
 
Valmistautuminen kisaan meni yhtä vatsatautista viikonloppua lukuunottamatta suunnitelmien mukaisesti. Mukavana yllätyksenä sain vihdoin heinäkuun alussa hommattua itselleni tempopyörän ja ehdin sen jo aika mukavasti sisäänajamaan kisaa varten. Vauhti tuntui heti nousseen taas pari napsua uuden pyörän myötä ja innolla odottelin, että pääsen sillä ensimmäistä kertaa viivalle.

Aikakone
Koska avovesi elementteineen (tuuli, aallokko, näkyvyys, yms.) oli ollut tähän asti uinnin ongelmakohtina, niin niitä alettiin työstää sitten paremmiksi. Myös nuppi oli saatava pysymään tekniikan lisäksi paremmin kasassa. Pidettiin mm. mökillä treeniviikonloppu, jossa appiukkoni pyöritti moottoriveneellä allokkoa ympärillä koko uinnin ajan, jotta saataisiin uinti kulkemaan kovassakin aallokossa :D Tekemällä oppii ja kohtahan se alkoikin sujua paremmin. Vielä työnsarkaa kuitenkin uinnissa on ihan riittävästi, joten treenailut jatkuu entiseen malliin.

Kesämökin treenimaisemissa
Juoksu puolestaan on kulkenut todella hyvin nyt kesällä ja siinä koitin pitää vauhtikestävyyttä yllä juoksemalla 7-21km lenkkejä. Juoksemalla saan kuitenkin jalat pahiten jumiin, joten viimeiset valmistelevat lenkit oli hyvin maltillisia ja ne tehtiin ”pyörästä juoksuun”-periaatteella. Jalat ei ole vielä selvästikään tottuneet tälläiseen ja otollisimmat hetket krampeille on aina ekalla kilometrillä pyörän päältä juoksuun lähdettyä. Ehkäpä sekin treenien myötä alkaa tasoittumaan.

Joroisiin saavuttiin perheen kanssa jo hyvissä ajoin. Olin luvannut tehdä Finntriathlonille vielä yhdet ilmakuvaukset ennen kisaa, joten to-pe oli ohjelmassa myös kopterin pyörittelyä kisapaikan välittömässä läheisyydessä. Ehdin käydä myös jo torstaina kisainfossa ja tsekkaamassa vaihtoalueet läpi, joten perjantaina jäi hyvin aikaa tehdä viimeiset hienosäädöt ja valmistelut kisaa varten. Tai oikeastaan hienosäätöä kaipasi eniten fillari, johon pyöräytettiin uudet kisakumit alle (kiitos Peräsalmen Jukka) ja fiksattiin pieni satulaputkiongelma kuntoon. Mieheen tankattiin myös paljon nestettä ja vielä jonkin verran hiilaria. Sitten hyvissä ajoin nukkumaan, jotta akut olisivat aamulla täynnä virtaa!

Työt ennen hupia!
Valvatus kisakuosissa
11.14 lähtölaukaus ja sitten matkaan!
Urheilukentälle nousee telttoja kuin sieniä sateella

T2:lla alkaa olla varustepussit siististi paikoillaan

Kisapäivä

Kisapäivän aamulla heräsin jo seitsemältä tankkaamaan topakan aamupalan. Olo oli hieman tokkurainen ja vanha rintarangan jumivaiva muistutteli ikävällä tavalla olemassaolostaan. Ikävä kipu vaivasi pitkin aamua. Sain jumpattua rintarankaa onneksi vetreämmäksi ja valvatukselle saavuttaessa en muistanut enää koko hommaa.


Uinti ja T1

Aika kului kuin siivillä ja kohta kello viittoikin kohti yhtätoista, jolloin kuumaryhmä starttaisi. Harmittava tapaus sattui n. 20 sekuntia ennen lähtölaukausta, kun vaihtoalueelta kuului kova pamaus. Jonkun kisaajan pyörän kumi puhkesi juuri siis ennen lähtölaukausta. Tiesin ettei se kuulunut omasta pyörästä, koska ääni tuli vaihtoalueen järvenpuoleiselta sektorilta ja omani fillarini oli puolestaan kauempana. Lähtölaukaus lähetti kisaajat matkaan ja niinpä alettiin Tompan ja Micon kanssa siirtyä lähtökarsinaan odottamaan omaa (M 30-34) starttia, joka oli 11.14. Hetken kuluttua laskettiinkin jo sekunteja ja sitten mentiin!


Tompan kanssa lähtökarsinassa n. 5min ennen starttia. (Kuva: Anu Pesonen)

Koska Vanajanlinnassa olin ajatellut kisaavani myös uinnissa, niin tänään en ajatellut niin tehdä. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta uinnissa mun kilpailuvietistä on toistaiseksi vaan haittaa. Jos koitan tehdä ns. nopeaa suoritusta niin homma menee täysin puihin. Siispä sijoittauduin lähtöryhmän puolen välin takapuolelle ja otin lähdön erittäin rauhallisesti. Vedin pitkää liukua heti alusta lähtien ja keskityin hyvään hengitykseen. Alkuperäinen suunnitelma oli uida oikeaa reunaa poijulinjan mukaisesti, mutta koska monella muullakin oli sama suunnitelma, niin reitti oli heti tukossa. Vasen reuna levisi nopeasti vasemmalle ja siten keskelle aukesi sopiva rako. Otin paikkani siis rykelmän keskeltä ja siinä mentiinkin n. 550 metriä. Olen treeneissä katsonut kellosta aina sopivan väliajoin vauhtia, mutta nyt sitä en tehnyt. Uintiaikaa tärkeämpi oli saada nyt tehtyä ehjä kisauinti. Uinti kulki todella rennosti ja menin omaa tasaista tahtiani koko matkan. Suunnistus tuntui välillä hankalalta, koska poijut katosivat näköpiiristä uimareiden sekaan. Sain uitua kuitenkin suhteellisen suoraan pois lukien viimeisellä suoralla tehdyt mutkittelut. Rantauduttua tsekkasin vasta ekan kerran kelloa ja se näytti uintiajaksi 35min ja risat! Huippu-uinti :) Tuo on itselle hyvä aika tällä matkalla varsinkin kun ihmismassa hidastaa välillä menoa omalta osaltaan.

Ensimmäinen vaihto meni jotenkin hitaasti. Jotain ylimääräistä häsläystä siinä oli koska sain tuhrattua siihen aikaa 4.19.

Pyöräily ja T2

Pyörä kulki alusta lähtien kovaa. Keli oli aurinkoinen ja mikä parasta niin tuuli oli heikkoa. Reilut 10km meni 40km/h keskarilla eikä se tuntunut mitenkään vaivalloiselta. Kropassa tuntui olevan hyvin energiaa ja hyvin mennyt uinti nosti fiiliksiä entisestään. Rantasalmelle mennessä edellisten lähtöjen porukkaa oli paljon ohiteltavana, mutta aina löytyi tilaa ohittaa. Koitin ajaa itsekin mahdollisimman herrasmiesmäisesti ja pitää ajovälit yli 10 metrissä. Samoiten jos joku ohitti minut niin annoin tilaa. Rantasalmen kääntöpaikalle (45km) tultiin hyvää vauhtia 38,5km/h keskarilla. Paluumatka sujui myös samaa tahtia, mutta vanhan vitostien loppuosuuden mäet ja vastatuuli hieman pudottivat vauhtia. Pyöräosuus taittui ennakoitua parempaan aikaan 2.22.36 (37,87 km/h) eikä jalat tuntuneet vielä edes keitetyiltä nuudeleilta.

Toisen vaihdon tiesin hoituvan nopeammin ja siihen kului aikaa vain 1.58.

Pyörältä jalkauduttu ja juoksujalkaa kohti T2:sta. (Kuva: Pertti Jäntti)
Juoksu

Heti juoksun alussa koitin painottaa itselleni, että ”Nyt vaan maltilla matkaan. Iisisti. Ihan rauhassa haet sen vauhdin”. Teoriassa hyvä idea, mutta siinä adrenaliinipöllyissä huomasin juoksevani heti 3:50/km vauhtia :D Ekalla kilometrillä etureidet meni aivan tukkoon. Kiristelyt alkoi pikkuhiljaa lähestyä kramppeja, kunnes sitten pudotin vauhtia reilusti ja pidin vauhdin alhaalla niin pitkään kunnes jalat alkaisi taas tuottaa tehokasta toimintaa. Alkavat etureisikrampit sulivat onneksi ekalla kierroksella pois ja sain nostettua vauhtia 4:20-4:30/km hujakoille. Eka kierros meni aikalailla omissa ajatuksissa, mutta jo tokalla kierroksella aloin huomata enemmän tuttuja naamoja yleisössäkin :)

(Kuva: Sari Jäntti)

(Kuva: Ismo Nikkonen)

Vaikka mutkitteleva juoksureitti pitkin kirkonkylää ei ole ehkä ihan se helpoin mahdollinen, niin tykkään kisata todella paljon yleisön välittömässä läheisyydessä. Kannustuksista saa uskomattoman paljon voimaa ja koitinkin heittää vitosia kaikille, jotka kättä tarjosivat. Vaihdettiin myös oman pojan ja vaimon kanssa femmat jossain vaiheessa juoksua :) Mieleen jäi eritoten kaveriporukan paljukatsomo eräällä sivukujalla, pieni rumpalityttö talon edessä, sekä vanhemmat pariskunnat vesiletkujen kanssa antamassa viilennystä kisaajille!

Hieman reilu 7km enää maaliin ja vielä hymy irtoaa :) (Kuva: Timo Kanaoja)
Juoksu kulki alun vaikeuksien jälkeen aika mallikkaasti (mutta maltillisesti) ja sieltä se maali alkoi pikkuhiljaa häämöttää. Pienet tuuletukset vielä maalisuoralla sitten ”kepein” askelin maaliin. Puolikas taittui myös arvioitua kovempaan aikaan 1:34:47 ja kokonaiskisan aika oli 4:39:01! Aivan nappi suoritus ja omat arviot ylittyi kirkkaasti :) Sijoitus omassa sarjassa (M 30-34) 18./153 ja over all:ssa 97./1318.

Maalisuoralla pienet tuuletukset :) (Kuva: Mika Martikainen)

Maalissa odottelikin perhettä ja ystäviä, joiden kanssa päästiin heti fiilistelemään hyvin mennyttä kisaa :)

Hymyt herkessä (Kuva: Päivi Jäntti)
(Kuva: Päivi Jäntti)
(Kuva: Sari Jäntti)
Jälkimainingit ja -meiningit

Kisan jälkeen olo oli yllättävän pirteä, vaikka keli muuttuikin aika lämpimäksi kisan aikana. Heti kisan jälkeen ei meinannut ruoka maistui millään, mutta iltaan mennessä kroppaa oli ravittu kolmella lämpimällä aterialla ja muutamalla ohraisella urheilujuomalla :) Hieman jäykkiä jalkoja käytiin myös jumppaamassa vetreämmiksi vielä iltakemuissa, jossa kansan tanssikenkiä liikutti Lipsaset.

Kokonaisuudessaan aivan mahtava päivä! Hyvän kisan lisäksi tuli nähtyä paljon vanhoja kavereita ja tuttuja sekä tapaisin lukuisia uusia tuttavuuksia. Tästä on hyvä jatkaa kohti loppukesän kisoja!

Kiitokset

-Perheelle, ystäville, tutuille ja tuntemattomille tuesta ja tsemppauksesta!
-Finntriathlonin porukalle kiitokset jälleen kerran mahtavista kisoista
-Henri Huttunen / Onnisport, kisa-asuista / ravinteista / lihashuoltotuotteista
-Lassi Ikonen / Intersport Myllymäki (Lappeenranta), Työkalun lainasta kisan ajaksi. Oli tarpeen :)
-Jukka Peräsalmelle kisaa edeltävästä pyörähuollosta
-Kaikille valokuvaajille iso kumarrus tapahtuman taltioinnista